kuva

kuva

torstai 27. syyskuuta 2012

Isot tytöt

Helmillä oli tiistaina hammaslääkäri. Meillä on tämä hammasasiakin hienosti järjestetty. Käymme ihan kunnallisella lääkärillä kerran vuodessa. Helmin hampilääkäri on sellainen vanhempi setä, hyvin kokenut ja mukava. Vaikka Hemuli ei olisi yhteistyöhaluinenkaan, niin tämä setä ei hermostu. Tiistainakin äidin piti repiä leukaa kaikin voimin alas ja suu vaan pysyi kiinni. Yhden peilin neiti tosin ehti purra rikki... No, Helmin etuhammas oli heilunut jo todella kauan ja me emme Lallin kanssa sitä lukuisista yrityksistä (ja tohjoista sormenpäistä) huolimatta olleet saaneet irti. Hammaslääkäri otti pihdit ja pyöräytti ja siinä hammas oli. Ja siitäkös Helmi loukkaantui. Alkoi mahdoton huuto. Siinä sitä sitten hammaslääkäri tutki neidin suun, eikä tuottanut hankaluuksia lainkaan. Hampaat kunnossa ja käsky alkaa käyttää aikuisten hammastahnaa...
Yläetuhampaatkin heiluvat. Vapaaehtoiset voivat ilmoittautua niitä nyhtämään!



Tänään yritimme saada kuvaa meidän harvahampaasta.
Arvaatte varmaan, ettei yhteistyöhalua löytynyt tähänkään.
Mummo sitten venytti alahuulta ja tältä se rako nyt näyttää...
Helmi on siis jo niin iso tyttö, että hampaatkin lähtevät.
Mihin se aika oikein häviää?

 
 
Itse hammas on kyllä ihan olemattoman pieni
 
 
 
 
 
 
 
 
Alla toinen iso tyttö.
Lilli täytti eilen 2 vuotta.
Neitokainen kävi pappalle poseeraamassa...
ja olisi jäänyt yökyläänkin!

 
 
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Syksyinen viikonloppu

Ihana syksy on saapunut. Tosin aika lämmin vielä. Mutta hieman nuhruinen, hämärä ja kostea. Ilma tuoksuu jo ihan syksylle.

Hieman syksyä himmentää tämän äidin yhä jatkuvat selittämättömät (tutkimuksista huolimatta) vatsavaivat. Onneksi kuitenkin jaksoin tänään vetää pyhäkoulun. Se oli ulkona. Tutkimme syksyistä luontoa...



 
Kaikki pyhäkoululapset koossa.
Tämä joukko antoi kyllä minulle tänään paljon voimaa...
 
 
 

Tutkimme myyrän koloa ja mietimme kuinka ne myyrät siellä meidän jalkojen alla juoksevat.
 
 
 
 
 
 

Illalla iskä jatkoi kameraansa tutustumista.
Helmi on oppinut illistämään - kieli ei meinaa nykyisin ollenkaan pysyä piilossa.
 
 
 
 
 
 
 
 


torstai 20. syyskuuta 2012

Vanhempainilta

Tänään on Helmin päiväkotiryhmäläisten vanhempainilta. Me emme sinne pääse. Helmin rytmi on niin erilainen, että olemme jo iltatouhuissa.
Terhi menee paikalle ja kertoo Viikarilasten vanhemmille hieman meidän Helmistä.


Lalli laittoi paperille kuvauksen Hemulista: (näin tekin pääsette osallisiksi vanhempainillasta)



Helmi

Helmi on liki 6 v. erityislapsi, jolla on toistaiseksi tuntemattomasta syystä johtuen lukuisia diagnooseja. Hänellä on muun muassa monimuotoinen epilepsia, merkittävä kehitysviive, refluksitauti ja aivoperäinen näkövammaisuus.

Merkittävin näistä diagnooseista on monimuotoinen epilepsia. Helmin epilepsia ilmenee nykyisin erilaisina poissaolokohtauksina ja yleistyvinä kohtauksina. Ulospäin nämä näkyvät poissaolokohtauksissa mm. silmien ja kielen hallitsemattomana värveenä ja yleistyvissä kohtauksissa kaikkien raajojen nykimisenä, sekä pahimmillaan koko kropan kouristuksina. Helmi saa kohtauksia kausittain riippuen hänen yleiskunnostaan ja ympäristön ärsykkeistä. Huolimatta Helmin kolmesta eri epilepsialääkeestä, näitä lievempiä kohtauksia ilmenee liki päivittäin. Erityisen herkästi tällainen kohtaus voi tulla heti heräämisen jälkeen aamulla tai päiväunien jälkeen. Nämä kohtaukset eivät normaalisti ole vaarallisia ja menevät ohi ajan mittaan. Pahimpiin kouristuksiin voi hoitaja joutua antamaan kohtauslääkettä mutta tällaiset kohtaukset ovat hyvin harvinaisia. Edellisestä tällaisesta kouristuksesta on kulunut jo liki 2 vuotta. Jotkut Helmin kohtaukset voivat näyttää toisista lapsista pelottavilta, joten niistä avoin puhuminen lasten kanssa on ainoa avain pelon voittamiseen.

Helmin erityisyys näkyy parhaiten hänen käyttämistään lukuisista apuvälineistä ja siitä, ettei hän osaa vielä puhua (ainakaan suomea), kävellä, kontata tai istua. Näiden lisäksi häntä täytyy vielä syöttää ja hän käyttää myös vaippoja. Näistä syistä johtuen Helmillä on koko ajan joku apunaan myös päiväkodissa. Nämäkin asiat varmasti askarruttavat myös pieniä päiväkotikavereita. Helmi rakastaa kavereitaan ja nauttii olostaan osana päiväkotiryhmää. Hän osallistuu touhuihin omalla tavallaan ja ilmaisee mielihyvän hihkumalla ja elehtimällä rajusti. Helmi rakastaa myös musiikkia, mikä saa hänessä aikaan varsin vahvoja reaktioita.

Helmiä aktivoidaan myös terapian keinoin. Hänellä käy fysioterapeutti kaksi kertaa viikossa ja musiikkiterapeutti kerran viikossa. Helmin ollessa päiväkodissa käyvät terapeutit silloin siellä.

Suurin rajoittava tekijä päiväkodissa ololle on Helmin infektioherkkyys. Hän on varsinainen pöpö-magneetti ja meille pikku nuhaa ei ole olemassakaan. Pahimmissa tapauksissa olemme päätyneet sairaalaan flunssan jälkitautien (keuhkokuume, verenmyrkytys) vuoksi. Flunssasta toipuminen vie meillä normaalisti useita viikkoja. Tästä johtuen Helmiä ei tuoda hoitoon lainkaan pahimpaan epidemia-aikaan. Niinpä toivoisimme, että flunssasta ja muista tarttuvista sairauksista kerrottaisiin päiväkodin henkilökunnalle avoimesti. Näin mekin voisimme yrittää välttää sairauksien aiheuttamat ylimääräiset vaikeudet arjessamme.

Tällaisen listan jälkeen voisi luulla Helmin elämän olevan kovin synkkää mutta onneksi näin ei ole. Helmi on pääsääntöisesti todella aurinkoinen ja iloinen lapsi. Erityisyydestään huolimatta (tai juuri siitä johtuen) hän on valloittava persoona, johon moni, meidän vanhempienkin lisäksi, on ihastunut. Älkää pelätkö erilaisuutta vaan tutustukaa rohkeasti, niin lapsetkin tekevät!


Syysterveisin

Helmin vanhemmat:

Niina ja Lalli














maanantai 17. syyskuuta 2012

Enkeleitä



Vihdoin ja viimein eilen aloitimme pyhäkoulun kesätauon jälkeen. Ja mikä hienointa, niin pyhäkoululaisten määrä on tuplaantunut kesän aikana. (Eilen tosin naapurin pojat olivat valinneet jokkiskisat pyhiksen sijaan... :))
Meillä oli oikein mukava ensimmäinen pyhäkoulu tauon jälkeen  ja uskon, että lapsetkin tykkäsivät. Mukana oli varmasti myös enkeleitä.

Enkeleitä on muutenkin ollut liikkeellä. Reilu viikko sitten tajusin, että Helmin puolukat ovat pakkasesta loppu (ja mummot vasta ahkeroivat puolukkametsässä siellä itäisessä Suomessa.) ja tätä Lallille harmittelin. No kuinkas sitten kävikään: olimme koko perheen voimin lenkillä ja kun tulimme kotiin, odotti oven takana iso säkillinen puolukoita. Ihanaa. Ja toinen puolukkaenkeli ilmestyi ovellemme lauantaina. KIITOS kaikille poimijoille. Näillä pärjäämme siihen, kunnes lähetys sieltä idästä saapuu!



Pyhäkoulu. Ja Helmi nautti ja jaksoi hienosti olla mukana koko 45 minuuttia.
 
 
 

Puolukkasaalista.
 
 
 
 

Ystävältä (jota voi kyllä verrata enkeliin) saadut ruusut.
 
 
 
 

Ja rinkeleiden illistyskisa...
 
 
 
 
 
 
 
 


perjantai 14. syyskuuta 2012

Iskän uusi lelu

Pitkän haaveilun jälkeen Lalli käveli viime viikolla kamerakauppaan ja tuli onnellisena miehenä kotiin. Nyt meille on muuttanut Nikon D700. Siis kamera, digijärkkäri. Näyttää miltein samalta kuin vanhakin, mutta on kuulemma paaaaljon paljon parempi. Siis opettelemaan, seitsemässä vuodessa opin vanhankin käytön, katsotaan milloin tällä uudella saan kunnollisia kuvia. Kun enää ei kuulemma voi syyttää kameraa, vaan vika löytyy napin painajasta, jos kuvat epäonnistuvat.



Alla iskän ensimmäisiä otoksia:
 
Keittiön pöydällä oleva orkidea...
 
 

Jotain keltaisia luonnossa
 
 

Callunat pihalla
 
 

Lenkillä löytynyt metsä
 
 

Ja joki
 
 
 

Onnellinen Helmi
 
 
 

Ja kiskot, jotka menevät eteenpäin,
aivan kuten mekin!
 
 
 
 
 
 
 
Aurinkoista viikonloppua!
 
 
 
 
 
 
 
 
 


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Nyt ne on otettu!

Ensimmäiset askeleet!
Perjantaina fysioterapiassa Helmi oli kävellyt pienen ympyrän. Terhi oli tätä todistamassa.
Oli kuulemma ollut ylpeä neiti. Ei ollut oikein tiennyt miten päin olisi ollut, kun häntä oli kehuttu...
Ja väsynytkin oli, ponnistus oli vaatinut voimia. Mutta tästä se lähtee.
Nyt ei murehduta mikään!





 
 
 
 
 
 
 
Ihanaa ja aurinkoista viikkoa jokaiselle! Täällä jatketaan treenaamista!
 
 
 
 
 
 
 


keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Piristystä

En malttanut sitten olla tämän pidempää hiljaa... :)
Nyt oli ihan pakko kirjoittaa: Kerttu oli miettinyt, että piristyisiköhän Helmi, jos hän tulisi meille leikkimään? Eilen Kerttu sitten tuli. Ja Helmi piristyi ja myös äiti ja isä. Ihanaa, että Helmillä on oma ystävä! :)


Terhin kertoman mukaan pirteyttä on riittänyt myös tälle päivälle. Kohtauksia tosin tulee edelleen, mutta suunta on siis selvästi ylöspäin!

Kiitos Kerttu!




Mitä mieltä olette:
näyttääkö Helmi pirteämmältä?

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Vedetään henkeä

Tämä alkaa kuulostaa aivan edellisien kopioilta, mutta ei muutosta helmin tilassa. Poissaoleva ja lähes mykkä tyttö. En halua tästä blogista mitään negatiivissävyistä tai valittavaa, joten me huilaamme ja odotamme, että entinen iloinen Helmi palaa takaisin. Tai toki kirjoitan heti, jos jotain kiinnostavaa ilmaantuu.
Toivottavasti ette väsy odottamaan...

Olin kyllä ajatellut, etten itsestäni mitään kirjoita, mutta omakaan olo ei ole oikein iskukuntoinen. Selittämätöntä pahoinvointia, huimausta, vatsakipua... Mutta minua tutkitaan, jospa nämäkin vaivat selviäisivät. Todennäköisesti liittyvät jotenkin hormoonitoimintaan. Harmittaa vaan, kun tuo Helmi tarvitsisi isän lisäksi myös 100% läsnäolevan äidin, eikä tällaista puolitehoista... Myös töissä pitäisi pystyä käÿmään ja nyt on vähän kiikun kaakun...

Mutta siis seuraavaan kertaan ja uskotaan, että silloin sekä tytär että äiti ovat iskussa! :)





Tätä iloista Helmiä täällä siis etsimme...
 
 
 
 
 
 
Aurinkoisia syyspäiviä teille kaikille!