Kasvua

Täällä on kaikki hyvin, vaikka hiljaista onkin näin blogirintamalla ollut. Ehkä tämä kotona oleminen hieman tylsistyttää ja tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa. (vaikka todellisuudessa onkin ja paljon, mutta jätän kuitenkin "saarnaamisen" päässäni liikkuvista asioista tuonnemmaksi tai paasaan vaan suullisesti niille, jotka sattuvat lähellä olemaan).

Kävimme Helmin kanssa maanantaina lääkärissä. Tällä kertaa ihan terveinä, kuntoutussuunnitelman uusimista varten. Ja haluankin hieman hehkuttaa kuinka hienosti meidän neitokainen kasvaa.
Aiemminhan olen kirjoittanut siitä MSAS-analyysista ja Helmin ruoka-aineallergioista ja siitä, että koululääketiede ei ole meitä pystynyt auttamaan.
Kun noin puolitoista vuotta sitten kävimme analyysissä ensimmäisen kerran ja Helmin ruoasta karsittiin lähes kaikki - jäljelle jäi siis kana, riisi, puolukka, mustikka ja intiaanisokeri - Helmi painoi tuolloin 14 kiloa ja painokäyrä oli mennyt alaspäin jo jonkin aikaa... Pituutta en muista.
Mutta siis, maanantaina neiti punnittiin ja mitattiin ja painoa oli 18,5kg ja pituutta 111,5cm! Wau! Elokuusta lisäystä oli painoon tullut tasan kilo ja pituuteen 2,5 senttiä. Ja tuolla kyseisellä ruokavaliolla. Ja kun muutenkin Helmi voi hyvin ja kehittyy koko ajan omaan tahtiinsa, niin ei voi muuta kuin olla tyytyväinen! Harmittaa vaan, ettei lääkärit anna tälle lainkaan painoarvoa, vaikka tulokset ovat näin selkeästi nähtävissä.
Koululääketieteen mukaan meidän tarvitsisi vaan altistaa Helmiä eri ruoka-aineille, silläkin uhalla, että lapsi kärsii todella suuria kipuja ja voi huonosti!
Toivon jokaiselle vanhemmalle voimia taistella oman lapsensa puolesta ja uskallusta edes hieman kyseenalaistaa lääkäreiden mielipiteitä! En toki tarkoita, että he eivät mitään tiedä, mutta olen sitä mieltä, että täällä lääketeollisuus on niin vahva, ettei edes haluta etsiä kunnollisia ratkaisuja, että saadaan syöttää lääkkeitä pilvin pimein ihmisille!
No niin, nyt lopetan. Tämä on aihe mistä jaksaisin paasata loputtomiin. (Kärsinhän myös itse vatsaongelmista, mutta uskon, että olen nyt löytänyt niihin ratkaisun tämän samaisen analyysin perusteella - tähän palaan ehkä myöhemmin!)


Meillä on ollut täällä nyt toinen mummo apuna ja Helmi on päässyt leipomaan. Tänään ovat leiponeet meille joulupipareita ja viime viikolla leipoivat pullaa. Ihan hirveän innokas leipuri neiti ei ole tai sitten se on vaan tottumattomuutta...

Tänään kyllä irtosi jo hymykin...

Enkelipipareita

 

 



Pullan leipominen viime viikolla oli hieman työlästä... :)

 

 

 



Isänpäivänä

Meillä on vietetty isänpäivää kuten muitakin päiviä... siis hemmottelemalla isää! :)
Äidin tekemän aamupalan kera iskä sai lahjat ja siitä eteenpäin ollaan vaan nautittu rauhallisesta olosta ja toistemme seurasta.

(Äidin olo alkaa olla jo sen verran hyvä, että kotona pystyy olemaan, kun ei kovasti heiluta päätä, mutta ulkona horisontti liikkuu kummallisesti ja äkkiä tulee huono olo.)

Kaikista rakkaimmat!

 

 

 



Helmi oli tehnyt iskälle hienon tuoksukortin,

kahvinporoista ja -pavuista.

 

 



Isi sai oman ison rönötystyynyn.

 

 

 



Valkoisia tulppaaneja iskälle.

 

 

 



Isi teki meille lounaan:

kukonpoikaa, joka oli maustettu salvialla ja appelsiinilla. Namm!

 

 

 



Helmi on oppinut vetämään alahuulen suuhunsa

ja näyttää hassulta.

 

 

 

 

 

 

 

Väliaikatietoja

Tässä tulee pikapäivitys:

Äidin maailma pyörii edelleen. Jaksan jo hieman olla pystyssä, mutta säännöllisesti on päästävä vaakatasoon. Hankalinta on se, että pystyssä ollessa tulee aina tosi huono olo. Ja makaamisesta on tullut niskat niin kipeäksi, että nekin aiheuttavat huimausta... hieman nyt koettelee, mutta kyllä sitä sitten taas osaa arvostaa terveyttä, kun tästä tokenee!
Tosin lääkärin määräyksestä makoilen ainakin seuraavat puolitoista viikkoa. Sitten kyllä todella toivon, että kykenisin jo töihin.

Helmin olo heitellyt laidasta laitaan. Välillä on yhtä naurua ja ilon kiljuntaa ja sitten toisessa hetkessä tulee itku. Ja kohtauksiakin tulee säännöllisen epäsäännöllisesti. Minä luulen kuitenkin ratkaisseeni mysteerin. Perjantai-iltana huomasin, että Helmin toinen poski on turvoksissa: tadaa, takahammastahan neiti sieltä yrittää puskea ulos. Siinä on varmasti syy myös runsaaseen kuolaamiseen ja siihen, että sormet ovat jatkuvasti suussa.

Lalli pyörittää täällä sujuvasti meidän arkea, eikä lainkaan valita! :) Kätevä isäntä!

Summasummarum: asiat ovat siis hyvällä tolalla - ei mitään valittamista.


Aurinkoista viikkoa jokaiselle!